Mieleeni tuli ajatus omasta itsestäni. Who am I? Yksinäisyys laittaa etsimään itseään entistää enemmän. Ja jo löydetyt totuudet muuttuvat kyseenalaisiksi. 

Ahdistaa jokin, mutten osaa tällä hetkellä paikallistaa, mikä. Ottaisipa joku minut nyt hoiviinsa ja halaisi, vaikka. Ei pidä jämähtää suremaan. Ehkä kaipaan jonkun ymmärrystä, läheisyyttä, vai mitä. Kaipaan luultavasti jotain syvällistä, henkistä sielujen sympatiaa.

Alan vähitellen rauhoittua alkuvuonna Englannissa vietetyn ajanjakson jälkeen. Lensin aika pintaliitoa koko ajan paitsi ihan viime hetkinä. Olen niin kiitollinen että sain tutustua uuteen ystävään! Häneltä sain niin paljon. "Dream big" ei saa koskaan unohtua minulta.

Olen huomannut, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa tästä elämästä. Toisinaan puhun kai asioista, joista minulla ei todellisuudessa ole hajuakaan. Luultavasti. Uuden ystäväni seurassa tämän huomasin. Elämä pitää elää rehellisesti. Tarkoitan, että pitäisi ottaa selville, mitä itse rehellisesti on, haluaa, tuntee, ajattelee, rakastaa, vihaa, jne. Kuunnella itseään. Helppo sanoa, tekeminen on hieman monimutkaisempaa.

Olen peittänyt hirveästi tunteitani. Olosuhteiden pakosta. Ja muutenkin: en osaa vielä ilmaista vihan, pahanolon tunteitani. En tajua, että minullakin on oikeus siihen. Pitää uskaltaa kertoa totuus. Meni syteen tai saveen.