En tiedä, mitä tulevaisuudelta odotan, muuta luulen, etten tule olemaan mikään tavallinen henkilö. Haluan saada aikaan jotain tai haluan kehittää omia voimavarojani ja taitojani niin pitkälle kuin vain mahdollista. Mikään ei ole saavuttamatonta, jos sitä tosiaan haluaa. Haluan olla läheisilleni ja tutuilleni kunniaksi. Jokaisella on mahdollisuutensa, niin myös minulla.

Haluan rakastaa, välittää, tehdä työtä hyvien asioiden eteen, haluan voittaa vastoinkäymisiä, haluan hyviä ihmissuhteita, läheisyyttä, lämpöä, järkeä, vastuuntuntoa, oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä, luottamista, haluan olla vahva ja joskus heikko, haluan auttaa ja haluan apua, haluan vaikuttaa sellaisiin asioihin, jotka ovat lähellä minua ja tärkeitä minulle.

En halua tekopyhyyttä enkä tyhjästä valittavia ystäviä, en halua pinnallisuutta enkä turhaa, josta tehdään elintärkeää, en kaipaa helppoa elämää, haluan tarpeeksi haastavan, jotta voin olla tyytyväinen voittoihini. Haluan myös menestyä ja tulla hyväksytyksi, mutta ne eivät ole tärkeimpiä juttuja saavuttaa. Tärkeintä on olla onnellinen ja läheinen.

On kauhean mukava kuunnella vanhoja, kokeneita ihmisiä ja sellaisia, jotka tietävät paljon eivätkä puhu sellaisesta, jota eivät ole itse kokeneet. Yleensä tällaiset tyypit ovat suhteellisen vanhoja. Minulla on mennyt jossain määrin luottamus nuorehkoihin, kolmi-nelikymppisiin tyyppeihin. Monet sen ikäiset ovat täysiä penikoita ja jotenkin itsekeskeisiä.

Haluttaisi välittää jostakusta. Tuli vaan mieleen, että kaipaan varmaankin enemmän sitä, että minä saan helliä, kuin sitä, että minua hellittäisiin. Olenko kummallinen. Saan toisten huolehtimisesta jotain, suurta tyydytystä. Minun pitäisi alkaa ajatella enemmän. Miettiä kaikkea, ja muodostaa omia mielipiteitä ja teorioita. Mietiskely on mukavaa. Tulee hyvä olo. Siitäkin saa tyydytystä. Pitäisi myös alkaa suunnitella tulevaisuutta. Luoda selvät päämäärät, ja toteuttaa ne.