Alan vasta hiljan ymmärtää, mitä ihmisten erilaisuus todella tarkoittaa. Meillä on niin eri lähtökohdatkin. Lähtökohdat. Joka päivähän meillä on uudet lähtökohdat. Miten ja miksi toisilla on parempi ongelmanratkaisukyky kuin toisilla eli miksi toiset ovat tietoisempia itsestään kuin toiset?

Emme itse voi näin maallisesti ajatellen vaikuttaa siihen, mihin asemaan tai tilanteeseen synnymme. Ehkä päätämme sen siinä edellisessä elämässä, johon toiset uskovat. Tulemme tänne näkyvään yhä uudelleen ja uudelleen hiomaan heikkoja kohtiamme.

Minua vaivaa ajatus siitä, että loukkaamme toisiamme tietämättämme vielä silloin, kun olemme täydessä pimennossa eli hyvin kaukana itsestämme. Kun emme vielä ymmärrä sitä, kuinka erilaisia voimmekaan olla kunakin hetkenä. Esimerkiksi minä olen olettanut, että asiat sujuvat yhtä helposti myös muilta. Itse asiassa en ole koskaan tullut ajatelleeksi edes sitä, miksi monet sitten pyörittelevät mielessään mielestäni niin yksioikoisia ja merkityksettömiä asioita. En ole vaivautunut ajattelemaan edes sitä! Ja kuinka paljon tuskaa ja pahaa mieltä olen voinut sen takia tuottaa.

En pidä sanonnasta "parempi ihminen". Olen itsekin käyttänyt sitä nuorempana, kun en vielä sydämeni tasolla paljoakaan ymmärtänyt asioita. On mielenkiintoista, että tiedollisesti olen tajunnut jo vuosia sitten niin paljon. Kokemuksellisesti kaikki tulee jälkijunassa. Eli tarkoittaako tämä nyt sitä, että minkä pystymme mielessämme järkeilemään, sen pystymme myös sydämellämme tuntemaan. Ja kaikki (opit) tallentuvat vasta lopulta kokemuksen kautta.

Niin, parempi ihminen pitäisi kääntää pikemminkin esimerkiksi "lähempänä rakkautta, Jumalaa tai itseä". Eihän ihminen sinänsä ole koskaan itseä tai muita parempi tai huonompi. Niin sanotulla pahallakin on paikkansa. Teot joko sopivat aikaan tai tilanteeseen, tai sitten eivät; siitä syntyy pahuus tai hyvyys. Ehkä hyvää parempaa ei olekaan.