Mitä on usko johonkin korkeaan? Mikä on oikea uskonto ja miksi? Mistä voi tietää...elämän tarkoituksen? Mitä varten usko on, kuka sitä tarvitsee ja miksi, miten uskotaan, onko se jotain erityistä?

On monia kysymyksiä, joihin ei minulla ole vastausta. Usko ei voi olla yksi ainoa totuus. On olemassa erilaista uskomista, ja kaikki voi olla oikein, jos omassatunnossa kokee tekevänsä oikein.

Usko on niin olennainen osa omaatuntoa, että ne voisi yhdistää samaksi osaksi elämää. Jumala on uskon pohja, ja omatunto uskon ohjeet.  Omatuntoni sanoo, että oma ylpeys on vääryyttä. Ei ole tärkeätä saavuttaa arvostettu tai korkea asema muiden silmissä.

Miksi pitäisi tuomita ihmisiä, Jumalankaan. Omatuntoni sanoo, että mikään pahuus ei ole oikein, kuten ei tämäkään. Jumalassa ei ole yhtään pisaraakaan pahaa henkeä, joten Hän ei myöskään tee mitään pahaa. Paha tulee jostain muualta, mutta se ei ole yhtä ikuista kuin hyvä. Hyvä hukuttaa joskus, aina, pahan. Paha muuttuu hyväksi eikä hyvästä saa pahaa tekemälläkään. Maan päällä on aina ollut yhtä paljon pahaa kuin nytkin, ellei enemmänkin, mutta joskus kaikki paha häviää, jalostuu pois. Kyllä kaikki joskus kääntyy hyväksi. Ei vaan pidä odottaa, että joku tulee ja muuttaa maailmaa, se pitää tehdä itse.

Miksi ihmisten täytyisi täällä turhaan elellä pahan keskellä etsien elämän tarkoitusta sitä löytämättä. Jos ei tiedä, miksi täällä elää, yksinkertaisena tarkoituksena on tehdä maailmastamme parempaa. Siis poistaa pahaa Jumalan ja omantunnon avulla. Ei maailmassa kylläkään mitään parantamista ole, vaan meissä itsessämme. Voi kuinka vaikeaa on myöntää omia virheitään ja ajatella toisesta vain hyvää. Voi että kuinka hankala on luopua omista mahdollisuuksistaan toisen vuoksi. Ei tästä elämästä ja elämän ympäristöstä saa parempaa tekemälläkään, jos ei pysty ensin muuttamaan itseään. Miksi me tuijottelemme vanhoja virheitä: omiamme, toisten, äitiemme, esi-isiemme, aikaisempien sukupolvien, kun emme itsekään pysty parempaan. Ei vika ole muissa, jos me epäonnistumme. Jokainen on syyllinen, joka ei paini itsensä kanssa koettaen muokata parempaa sielua itselleen.

Elämän tarkoitus on löytynyt: se aika, mikä on suotu elettäväksi, on tarkoitettu nautittavaksi. Tarkoituksena on elää onnellisesti ja parantaa maailmaa, poistaa epäoikeudenmukaisuutta ja pahuutta. Kuoleman jälkeen näkyy, mihin pystyimme. On turhaa odotella muutoksia, niitä on tehtävä itse. Kuoleman jälkeen jokainen saa toteuttaa toiveensa tai sitten maksaa virheistään työllä, nimittäin koettamalla parantaa itseään sitten jälkikäteen jollain tapaa. Jokainen, joka on yrittänyt jo nyt elämässä, pääsee sitten kuolemassa helpommalla. Meneeköhän se niin?