Elämä on aika hassua. Sitä on väliin niin vaikea ymmärtää. Joskus naurattaa koko touhu. Ei missään ole mitään tolkkua. Toisinaan taas otan kaiken niin vakavasti: ihan kuin olisi kyse jostain sanattoman suuresta ja tärkeästä. Ehkä juuri siinä on se viehätys. Rakkaus elämään. 

Kaipaan jotain. Hellimistä, bailaamista ja lämpimiä keskusteluhetkiä, intohimoa. Taitaa olla niin, että kaipaan ihmisiä, uusia tuttavuuksia ja jännitystä, salaperäisyyttäkin.

Ei haluttaisi tehdä mitään. Haluttaisi tehdä vaikka mitä. Silmiä särkee. Uuvuttaa. Olisipa lämpöä tässä aivan lähellä. Joku toinen ihminen. Ottaisi syliin ja vaan olisi. Pitäisi kädestä kiinni. 

Joskus keskityn johonkin pikku yksityiskohtaan. Elämä on kuitenkin suuri asia, jossa on paljon pieniä juttuja.